Suomessa toteutetaan kuntauudistusta, jonka taustana on terveydenhuollon uudistaminen. Järjestelmä oli toteutettu aikoinaan Pohjoismaisen ajattelun mukaan, tarjotaan kansalaisille tasa-arvoinen ja hyvä terveydenhuolto. Mallia otettiin Ruotsista, mutta sitä muutettiin. Ruotsalaiset taas olivat ottaneet mallin Briteiltä ja samalla muuttaneet mallia. Suomi oli 80-luvulla kärjessä terveydenhuollossa, oli mm. Pohjois-Karjala projektia, joka oli kansainvälisesti hyvin arvostettu. 1990-luvun alun suuren laman jälkeen on säästetty ja säästetty. Missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa? Missä ovat säästöt? Keksitäänkö ruuti uudestaan vai löytyisikö jostain toimiva malli?
Suomen Lääkäriliiton on viidestoista helmikuuta 2013 julkaissut kannanoton: Kunnat eivät pysty itsenäisesti vastaamaan terveyspalveluiden järjestämisestä.
Siinä todetaan että terveydenhuollon nykyiset haasteet liittyvät keskeisesti kunnalliseen perusterveydenhuoltoon , joka on viimeisen parin vuosikymmenen aikana merkittävästi rapautunut. Käyntimäärät ovat laskeneet 2.000.000 käynnillä viimeisen 10 vuoden aikana, vaikka väestön palvelutarve ei kokonaisuudessaan ole vähentynyt. Kunnat eivät ole kyenneet rekrytoimaan riittävästi lääkäreitä terveyskeskuksiin. Lääkärivaje on vakiintunut 6 prosenttiin Kuitenkin terveyskeskuslääkärin työajasta vain vajaa 60 prosenttia käytetään avosairaanhoidon vastaanottotoimintaan eli itse pääasiaan. 80 prosenttia väestöstä asuu kunnissa joissa jonotusaika lääkärin vastaanotolle on yli 2 viikkoa.
KELA tutkimusblogi: Terveydenhuollon eriarvoisuus on Suomessa poikkeuksellisen suurta 13.2.2013:
Van Doorslaer esitteli katsauksen terveystaloustieteen päivillä siitä, miltä Suomen terveyspalveluiden eriarvoisuus näyttää kehittyneiden maiden vertailussa. Suomi kuuluu kansainvälisen vertailun perusteella maihin, joissa lääkäripalveluiden käytön eriarvoisuus on suurinta. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että tarpeeseen nähden rikkaat ja hyväosaiset käyvät lääkärillä useammin kuin köyhät tai huono-osaiset. Vuoden 2000 aineistolla lääkärikäyntien todennäköisyyttä tarkasteltaessa Suomi sijoittui jakauman eriarvoisimpaan päähän Yhdysvaltojen, Meksikon ja Portugalin kanssa. Vuonna 2009 Suomi oli edelleen eriarvoisimpien maiden joukossa, joskin eriarvoisuus näytti pienentyneet.
Eri maissa on vähän erilaiset aineistot mutta myös käytettäessä EHCP aineistoa, Suomi sijoittuu lääkärikäyntien jakautumisessa kaikkein eriarvoisimpaan päähän Suomessa on erityisen suurta eriarvoisuus erikoislääkäripalveluiden käytössä. Myös yleislääkäri käynnit ovat jakautuneet eriarvoisesti mutta kuitenkin tasaisemmin kun erikoislääkäri käännyt.
Keskeisin syy lääkärikäyntien eriarvoisuudelle Suomessa on perusterveydenhuollon palveluiden jakautuminen kolmeen eri järjestelmään: terveyskeskusten tuottamaan julkisen palvelun, työterveyshuollon palveluihin sekä yksityisin lääkäripalveluihin. Tiedetään, että terveyskeskuspalveluita käyttävät suhteessa enemmän keskimääräistä heikommassa asemassa olevat, mutta työterveyspalveluita ja yksityisiä palveluita sen sijaan keskimääräistä paremmassa asemassa olevat. Hyvässä asemassa työmarkkinoilla olevat ovat usein työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä. Erikoislääkärikäyntien eriarvoisuus sen sijaan johtuu pääasiassa siitä, että hyvätuloisilla on muita suurempi mahdollisuus ja alttius käyttää yksityisiä palveluita. Tuli myös esille huomio jonka mukaan kansalaisten vertailujen perusteella näyttää siltä, että saman tasoisilla tai pienemmillä resursseilla voidaan luoda Suomen järjestelmää tasa-arvoisempi terveyspalveluiden järjestelmä. Poikkeuksellisen suuren eriarvoisuuden lisäksi Suomen erityisyys vertailuissa on näyttänyt olevan se, että keskimäärin lääkärillä käydään Suomessa varsin harvoin muihin maihin verrattuna. Näyttää siis vahvasti siltä, että Suomessa on muihin maihin verrattuna esteitä hoitoon hakeutumiselle ja pääsemiselle. Katseet suuntautuvat jälleen julkiseen terveydenhuoltoon , jonka järjestämän hoidon piiriin tulisi päästä nykyistä helpommin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL(1.4.2011): Hyvistä tavoitteista huolimatta terveyserot ovat kasvaneet Suomessa viimeisten 25 vuoden aikana. Erityisesti erot tuloryhmien välisissä elinajanodotteissa ovat kasvaneet nopeasti. Ero ylimmän ja alimman tuloviidenneksen elinajanodotteessa oli vuonna 2007 miehillä 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta. Vuonna 2000 ero oli miehillä 9,9 vuotta ja naisilla 4,9 vuotta. Alimman tuloviidenneksen elinajanodote ei ole noussut sitten 1990-luvun alun. Muiden tuloryhmien elinajanodotteen tiedetään kasvaneen tasaisesti 1980-luvun lopulta lähtien. Niinpä hyvätuloinen 35-vuotias suomalainen nainen elää siis keskimäärin 86,2-vuotiaaksi (köyhä 79,4) ja hyvätuloinen mies 82-vuotiaaksi (köyhä 69,5).
Eli Suomeen sopii hyvin sanonta: “Tarvitset Lottovoiton elääksesi Suomessa”
Ilman sitä kuulut niihin säästöihin, joita ei enää voi käyttää. Kuten Martti Kekomäki kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä: Työssä käyvät ajattelevat, että vain he ovat hyödyllisiä ja muut hyödyttömiä. Haudan takaa ei huudella.
Juuri on tehty Kansainvälisessä perus terveyspalveluja koskeva tutkimus joka tehtiin Australiassa, Kanadassa Ranskassa, Saksassa, Hollannissa, Uudessa Seelannissa, Norjassa, Sveitsissä, Ruotsissa, Yhdistyneissä Kuningaskunnissa (UK) ja USA:ssa. UK pärjäsi erittäin hyvin. UK käyttää rahaa suurin piirtein yhtä paljon terveydenhuoltoon kuin Ruotsi tai Suomi. Rahaa käytetään vähemmän kuin UK naapurit Keski-Euroopassa ja se on noin puolet siitä mitä USA käyttää.
UK pärjää tutkimuksessa parhaiten päivystysajan hoidossa. 55% lääkäreistä sanoi, että potilaista yli 80% pääsee samana päivänä tai viimeistään seuraavana päivänä vastaanotolle. Ranska oli hiukan edelle, 86% pääsee mutta Ruotsi selvästi jäljessä, 28%. Suomi ei ollut vertailussa mukana, mutta kuten aiemmin oli sanottu 20% pääsee vastaanotolle niinkin pitkän kuin kahden viikon sisällä. Se on kaukana kahdesta päivästä ja silti noin paljon pitemmässä ajassa osuus jopa pienempi kuin Ruotsissa..
Pääsy lääkärin on tärkeä koska sairaudet eivät ole pysyviä tiloja. Osa parantuu ajan kanssa. Osassa paranemista nopeuttaa oikea hoito. Osa pahenee ja käy hoitamattomaksi ilman oikeaa hoitoa. Jokainen ymmärtää ettei ole hyvä odottaa syövän kanssa. Myös esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimien sairauksiin usein liittyy hermopuristusta joka muuttuu parantumattomaksi vaurioksi hoitamattomana jo usein esimerkiksi kahden kuukauden sisällä. Pysyvät vauriot sitten johtavat esimerkiksi työkyvyttömyyteen. Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudethan ovat yksi suuri syy työkyvyttömyys eläkkeille.
Psyykkiset sairaudet ovat toinen suuri työkyvyttömyyttä aiheuttava ryhmä. Lääkärilehden artikkelin mukaan: Kaksi kolmasosaa masennuksen vuoksi eläke-etuuksia hakevista oli saanut korkeintaan yhtä depression Käypä hoito -suosituksen mukaista masennuslääkettä. Masennuksen hoitoa tulee huomattavasti aktivoida ja varhentaa sekä harkita ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä eläkkeen sijasta. Keskeinen rooli masennustilan tunnistamisessa ja hoidon aloittamisessa on yleis- ja työterveyslääkäreillä, sillä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon potilas pääsee yleensä vasta kun kyseessä on kroonistunut tilanne eli ns. terapia resistentti depressio, jolloin hoitotulokset ovat huonommat kuin tuoreessa masennustilassa.
Jos masennusperäisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä todella halutaan saada laskuun, on pyrittävä aktiiviseen ja varhaiseen masennuksen hoitoon sekä harkittava ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä eläkkeen sijasta.
Suomessa on tehty suurta kuntauudistusta ja tällä hetkellä näyttää siltä että tilanne on leviämässä käsiin. Tärkein asia on terveydenhuollon uudistus. Asiantuntijan esittävät isoja piirejä n. 20 kappaletta, muut paljon pienempiä. Tarkoitus olisi saada hoitoketjut toimimaan sujuvasti. Se tosin edellyttäisi että ketju olisi yhtenäinen aina yliopistosairaalan saakka. Yliopistosairaaloita taasen on vähemmän kuin 20. Kuitenkin ajetaan pienempiä alueita. Käytännössä hyvin toimivat sairaanhoitopiirit hajotettaisiin palasiin ja toiminta siirtyisi huonosti toimiviin terveyskeskuksiin. Yrityselämässä ei koskaan menestyvä yritys tee näin päin. Siellä lopetetaan toimimattomat osat ja toiminnat siirretään toimivan osaksi.
Pohjalla taitaa uudistuksessa olla ainakin kaksi ongelmaa. Maa on niin kovin erilainen eri puolilla. Yhden muotin istuttamisessa on väistämättä ongelmia. Toisaalta joka kunta pitää kiinni omasta kunnan terveydenhuollosta. Se on varmasti myös status asia, kuten aikoinaan röntgen joka piti saada joka niemeen ja notkelmaan. Nämä samat päättäjät istuvat myös eduskunnassa. Minusta ovat jäävejä.
EU direktiivin myötä 2014 tulee potilaille vapaa hoitopaikkaan hakeutuminen . Suomessa potilaat saavat valita terveyskeskuksen ja sairaalan. Jos ei pääse kohtuuajassa Suomessa hoitoon voi hakeutua EU alueella minne vain. On vielä päättämättä mitenkä tämä hoidetaan käytännössä.
Kun kerran näyttää siltä ettei kuntien kanssa synny mitään järkevää organisaatioita voisi antaa markkinoiden hoitaa asia. Päästetään potilaat kotikunnan piikkiin hakeutumaan vapaasti Suomessa. Jos ei saa hoitoa kohtuuajassa annetaan hakeutua vapaasti ulkomaille kotikunnan piikkiin.
Näin EU tarjoaa tarjottimella mahdollista palauttaa terveydenhuolto Eurooppalaiselle tasolla. En usko että kunnat kovin kauaa haluavat maksaa muualla annetusta hoidosta kustannuksia vain laittavat oman toiminnan kuntoon. Samalla varmasti huonot kunnat joutuvat vaikeuksiin, mutta sillähän niitä kuntaliitoksia saadaan aikaan.
Varmasti kova vastustus nousee, mutta tällä tavalla asia ratkeaisi kansalaisten (todellisten maksajien ja potilaiden) kannalta parhain päin. Epäilen vain hallituksen päätöskykyä, kun poliitikot istuvat monella pallilla yhtaikaa ja lobbaus muiden kuin veronmaksajien ja sairaiden osalta on kova. Päättäjinä ovat melko nuoria jotka ovat hyvien työterveyspalvelujen ääressä. He ovat edellisten polvien verorahoilla saaneet ilmaisen koulutuksen. Nyt nuo maksaneet sukupolvet eläköityvät, mutta heitä näytetään pidettävän vain kustannuksena jotka aiheuttavat kestävyysvajeen. Kustannuksia pitää myös säästää kuntien terveydenhuollossa, juuri siellä missä eläkeläiset käyvät, mutta itse päättäjät eivät tällä hetkellä. Eläkeläisillä ei ole työterveyshuoltoa.
Joka tapauksessa Suomessa ei ole Pohjoismainen terveydenhuolto tällä hetkellä, vaan se on verrattavissa USA:n ja Meksikoon. Kun Martti Kekomäki näytti tilastoja yhdysvaltalaisille kollegoille, he kysyivät, onko Suomi puhdistamassa rotuaan.
Tämä ei kuitenkaan koske vain eriarvoisuutta. Aivan tuoreessa selvityksessä elinikä ja terveet elinvuodet ovat ihan kokonaisuudessaan rikkaiden maiden huonommassa päässä. Tämä koskee myös päättäjiä.
-80-luvulla meillä vielä oli hyvä tasoinen terveydenhuolto ja se maine on monella edelleen mielessä, eikä ymmärrtä kuinka alas on vaivuttu. Päästäänkö takaisin riippuu ihan siitä mitä hallitus saa aikaan.
Jos kuitenkin löytyy halu organisoida terveydenhuolto järkevästi kannattaisi ottaa malli suoraan toimivasta järjestelmistä. Ruotsi voisi olla hyvä koska se on muutenkin niin lähellä monessa suhteessa. Vai olisiko kuitenkin paras ottaa malli parhaasta eli Yhdistyneiden Kuningaskuntien NHS:stä. Se on ensimmäinen ja alkuperäinen yleinen julkinen terveydenhuolto. Ruotsi otti siitä mallia ja muutti omaansa hiukan. Suomi on ottanut Ruotsista mallia ja muuttanut sitä jälleen. Lopputulos on huono kopio kopiosta. NHS on todettu tuoreissa selvityksissä parhaaksi ja vielä edulliseksi. Tony Blairin kaudelta alkaen järjestelmää on päivitetty vastaamaan päivän tarpeita. Suomessakin tarvittaisin pikaisesti järjestelmän päivittäminen EU tai jopa Pohjoismaiden tasolla.
Miksi ei siis valita parasta ja halvinta, kun sellainen on tarjolla. Samalla tulisi mahdolliseksi päästä takaisin samalle tasolle kuin Pohjoismaat?
(Eikä tarvita uusia itse keksittyjä hallintohimmeleitä)
Viitteet:
http://www.ppshp.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/npp/embeds/23499_Oukka_Potilaan_valinnanvapaus.pdf
http://www.commonwealthfund.org/Events/2013/2012-International-Survey.aspx
http://blogs.bmj.com/bmj/2013/02/15/domhnall-macauley-good-news-on-uk-primary-care/
http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/1326
Johtaako masennuksen huono hoito eläkkeelle? 4/2013 vsk 68 Lääkärilehti
s. 232 - 236 Kirsi Suominen, Kerstin Kronqvist, Kaija Karjalainen, Kaj Husman, Leena Katila-Keso, Maija Haanpää
http://krugman.blogs.nytimes.com/2013/02/21/swiss-myths/?smid=tw-NytimesKrugman&seid=auto
Martti Kekomäki, Suomen Kuvalehti, 8/2013
http://www.healthmetricsandevaluation.org/
tiistai 12. maaliskuuta 2013
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Onko Suomenkin sairaanhoidossa ”Killing Season”: Vai vain Mätäkuun juttu?
”Killing Season” on
käytössä Briteissä. Killing sanan voi tässä yhteydessä kääntää
vaikka uuvuttava tai tappava. Siellä on tutkimuksissa todettu
jaksoja jolloinka potilaiden kuolevuus lisääntyy. Asiasta on tehty
pari tuoretta tutkimusta.
Vuosilta 2009-2010
selvitettiin kuolemat jotka ovat tapahtuneet 30 päivää sairaalaan
sisäänotosta. Kuolleisuuden todettiin olevan 10% suurempi
viikonloppuna, kuin viikolla.
Toisessa tuoreessa
tutkimuksessa tutkittiin sydänpotilaita. Todettiin liian suuri
vaihtelu diagnostiikassa ja potilaan kunnon huonontumisen
havaitsemisessa. Potilaiden arviointi sisään tullessa oli
puutteellinen 47%:lla. Potilaan kunnon huononemisen varoittavia
merkkejä ei havaittu kolmasosassa eikä 55% puhuttu kokeneen
lääkärin kanssa. Sydänpysähdyksen jälkeen 48 tunnin kohdalla
oli vielä puutteita kokeneen lääkärin osallistumisessa hoitoon.
Koska syynä ongelmiin oli kokemattoman lääkärin
jääminen ilman ohjausta on annettu määräys jonka mukaan
aloittava lääkäri seuraa kokenutta lääkäri 4 päivän ajan.
Suomessa
vastaavia selvityksiä en ole nähnyt. Muutamat Valviran kannanotot
kuitenkin viittaavat siihen että samoja ongelmia on Suomessakin.
Alla
pari esimerkkiä Valviran päätöksistä:
23.3.2010 Valvira kiinnitti perusterveydenhuollon päivystyksestä vastanneen ylilääkärin huomiota siihen, että hänen on riittävän varhaisessa vaiheessa ja riittävän huolellisesti arvioitava toimintayksikköönsä osoitettujen ulkopuolisten työntekijöiden ammattitaito ja soveltuvuus niihin tehtäviin, joita heidän edellytetään hänen johtamassaan yksikössä hoitavan. Valvira korostaa, että myös ns. vuokralääkärityövoimaa käyttäessään palvelujen järjestämisestä vastuussa olevan terveydenhuollon toimintayksikön johdon on varmistuttava siitä, että ulkopuolisen työntekijän ammatilliset taidot riittävät hänelle osoitettuihin tehtäviin.
3.4.2012 Valviran näkemyksen mukaan radiologian erikoislääkärien niukkuus, päivystystoiminnan painottuminen merkittäviltä osin erikoistumassa olevien lääkärien vastuulle sekä päivystysaikainen suuri työmäärä saattavat vaarantaa päivystysaikaisen potilasturvallisuuden. Kyseessä oli yksi yliopistosairaala, sairaala joka edustaa huippua Suomessa.
Pahinta on jos huippuvarustellussa yliopistosairaalassa ei riitä erikoislääkäreitä kokemattomien turvaksi. Erikoistuvat lääkärit hoitavat päivystys ajan täysin yksin, eikä työtä tarkisteta saati että saisi koulutusta. Kulttuuri opitaan yliopistossa ja tilanne on helposti vielä huonompi pienemmissä paikoissa.
Uuvuttava jakso erikoislääkäreille on perinteisesti on loma-aika. Valviran päätökset viittaa siihen että Suomessakin on myös mätää tässä mätäkuun jutussa. Näin näyttäisi olevan jopa parhaiten resursoidulla tasolla, yliopistosairaaloissa.
Eikö tilanne pitäisi pikaisesti kartoittaa joka puolella?
Eikö pitäisi varmistaa, että riittävät erikoislääkärimäärät turvaavat tasaisen laadun päivystävissä paikoissa.
Nämä asiat tulevat nousemaan esille kun valinnanvapaus lisääntyy potilailla. Tätäkin kriteeriä potilaat voivat käyttää hoitopaikkaansa valitessa.
Kuolleisuus erojen selvittäminen päivystyksen ja päivätyön välillä pitäisi olla helppo. Itse en tämmöistä tilastoa onnistunut löytämään. Terveydenhuollon yksiköissä pitäisi mielestäni hoidon laadun tasalaatuisuuden seuraaminen olla osa normaalia toiminnan seurantaa.
Juhannukselta on alkanut loma-aika ja mätäkuu on käsillä. Silloin saattavat erikoislääkärit joutua kovaan päivystysrasitukseen joka on hyvin uuvuttavaa. Päivystys pitää olla koko ajan toiminnassa ja päivän työtkin pitää tehdä. Olen joskus nähnyt paikkoja joissa on vain kaksi erikoislääkäriä. Toisen ollessa lomalla voi toinen joutua tekemään työpäivät ja päivystämään jopa viikkoja. Paine saada nuori kokematon kesäsijainen tekemään osan päivystyksistä on suuri.
Voidaanko näin jatkaa?Eikö tilanne pitäisi pikaisesti kartoittaa joka puolella?Eikö pitäisi varmistaa, että riittävät erikoislääkärimäärät turvaavat tasaisen laadun päivystävissä paikoissa.Onko hyväksyttävää että hoidon taso (elävänä selviämisen mahdollisuudet) , ovat eri virka ja päivystysaikana?Nämä asiat tulevat nousemaan esille kun valinnanvapaus lisääntyy potilailla. Tätäkin kriteeriä potilaat voivat käyttää hoitopaikkaansa valitessa.Kuolleisuus erojen selvittäminen päivystyksen ja päivätyön välillä pitäisi olla helppo. Itse en tämmöistä tilastoa onnistunut löytämään. Terveydenhuollon yksiköissä pitäisi mielestäni hoidon laadun tasalaatuisuuden seuraaminen olla osa normaalia toiminnan seurantaa.
23.3.2010 Valvira kiinnitti perusterveydenhuollon päivystyksestä vastanneen ylilääkärin huomiota siihen, että hänen on riittävän varhaisessa vaiheessa ja riittävän huolellisesti arvioitava toimintayksikköönsä osoitettujen ulkopuolisten työntekijöiden ammattitaito ja soveltuvuus niihin tehtäviin, joita heidän edellytetään hänen johtamassaan yksikössä hoitavan. Valvira korostaa, että myös ns. vuokralääkärityövoimaa käyttäessään palvelujen järjestämisestä vastuussa olevan terveydenhuollon toimintayksikön johdon on varmistuttava siitä, että ulkopuolisen työntekijän ammatilliset taidot riittävät hänelle osoitettuihin tehtäviin.
3.4.2012 Valviran näkemyksen mukaan radiologian erikoislääkärien niukkuus, päivystystoiminnan painottuminen merkittäviltä osin erikoistumassa olevien lääkärien vastuulle sekä päivystysaikainen suuri työmäärä saattavat vaarantaa päivystysaikaisen potilasturvallisuuden. Kyseessä oli yksi yliopistosairaala, sairaala joka edustaa huippua Suomessa.
Pahinta on jos huippuvarustellussa yliopistosairaalassa ei riitä erikoislääkäreitä kokemattomien turvaksi. Erikoistuvat lääkärit hoitavat päivystys ajan täysin yksin, eikä työtä tarkisteta saati että saisi koulutusta. Kulttuuri opitaan yliopistossa ja tilanne on helposti vielä huonompi pienemmissä paikoissa.
Uuvuttava jakso erikoislääkäreille on perinteisesti on loma-aika. Valviran päätökset viittaa siihen että Suomessakin on myös mätää tässä mätäkuun jutussa. Näin näyttäisi olevan jopa parhaiten resursoidulla tasolla, yliopistosairaaloissa.
Eikö tilanne pitäisi pikaisesti kartoittaa joka puolella?
Eikö pitäisi varmistaa, että riittävät erikoislääkärimäärät turvaavat tasaisen laadun päivystävissä paikoissa.
Nämä asiat tulevat nousemaan esille kun valinnanvapaus lisääntyy potilailla. Tätäkin kriteeriä potilaat voivat käyttää hoitopaikkaansa valitessa.
Kuolleisuus erojen selvittäminen päivystyksen ja päivätyön välillä pitäisi olla helppo. Itse en tämmöistä tilastoa onnistunut löytämään. Terveydenhuollon yksiköissä pitäisi mielestäni hoidon laadun tasalaatuisuuden seuraaminen olla osa normaalia toiminnan seurantaa.
Juhannukselta on alkanut loma-aika ja mätäkuu on käsillä. Silloin saattavat erikoislääkärit joutua kovaan päivystysrasitukseen joka on hyvin uuvuttavaa. Päivystys pitää olla koko ajan toiminnassa ja päivän työtkin pitää tehdä. Olen joskus nähnyt paikkoja joissa on vain kaksi erikoislääkäriä. Toisen ollessa lomalla voi toinen joutua tekemään työpäivät ja päivystämään jopa viikkoja. Paine saada nuori kokematon kesäsijainen tekemään osan päivystyksistä on suuri.
Voidaanko näin jatkaa?Eikö tilanne pitäisi pikaisesti kartoittaa joka puolella?Eikö pitäisi varmistaa, että riittävät erikoislääkärimäärät turvaavat tasaisen laadun päivystävissä paikoissa.Onko hyväksyttävää että hoidon taso (elävänä selviämisen mahdollisuudet) , ovat eri virka ja päivystysaikana?Nämä asiat tulevat nousemaan esille kun valinnanvapaus lisääntyy potilailla. Tätäkin kriteeriä potilaat voivat käyttää hoitopaikkaansa valitessa.Kuolleisuus erojen selvittäminen päivystyksen ja päivätyön välillä pitäisi olla helppo. Itse en tämmöistä tilastoa onnistunut löytämään. Terveydenhuollon yksiköissä pitäisi mielestäni hoidon laadun tasalaatuisuuden seuraaminen olla osa normaalia toiminnan seurantaa.
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Näkökulmia Nokiasta
Ehkäpä lisään vähän uutta näkökulmaa asiaan omien huomioiden kautta.
Minusta siemenet ongelmiin kylvettiin -90-luvun lopulla. Siihen asti operaattorit olivat innolla kehittämässä Nokian kanssa palveluita. Nokian puhelimet testattiin innokkailla Suomalaisilla ennen kuin pantiin ulos myyntiin.
Jostain syystä innokas yhteistyö hiipui operaattorien kanssa. Suomalaiset eivät ostaneet uusia kännyköitä.
Muutin 2003 Lontooseen töihin muutamaksi vuodeksi. Ja kappas siellä oli ihmisillä uusimmat Nokian mallit innokkaassa käytössä. Suomessa vain pitäydyttiin peruskapuloissa.
Sen sijaan että Suomessa olisi innolla oltu ostamassa ja kokeilemassa uusia malleja joka paikassa toitotettiin Nokian ylivoimaisuutta. Vielä puolisen vuotta sitten minä olin suuri syntinen kun uskalsin kriittisesti arvioida Nokian toimintaa.
Entä tabletti. Windows julkaisi juuri omansa. Mitä Suomi tarjoaa tabletin kehittäjälle. Nettiä selataan innolla ja kännykkäyhteydet ovat ajan tasalla. Wifi puoli on pahasti jälkeen jäänyt. Tärkeitä käyttöalueita ovat kirjat ja lehdet. E-kirja tilanne on onneton. Kustantajat jarruttavat kehitystä sen kun ehtivät. Lehti puolella on yksi hyvin toimiva sanomalehti, johonka satsataan ja kehitetään (Helsingin Sanomat). Jotain muita yritelmiä on, itsellä yksi on tilauksessa. Aikakausilehdissä vasta yksi yrittää aloitella. Tilanne englanninkielisessä maailmassa on ihan toinen. Amazonilla ovat E-kirjat todella suuri ja muutkin kirjanmyyjät ovat suuria e-kirjan myyjiä. Päivälehtiä löytyy. Aikakausilehtien valikoima on todella suuri. Itse olenkin siirtynyt käytännössä kokonaan näihin ulkomaisiin.
Nokialla ei ole tullut mitään ulos, eikä USA:sta katsoen Suomi tarjoa mitään kiinnostavaa, koska on vuosia jäljessä palvelujen osalta.
Miksi tämä näin on mennyt?
Väistämättä tulee mieleen, että Nokia oli liian suuri Suomeen. Täältä ei löytynyt enää potentiaalia kehittää maailman johtavia kännyköitä. Väestöä liian vähän.
Eurooppa on onnettoman hajanainen kaikkine itsepäisine kansallisvaltioineen omilla määräyksillä ja runsaalla valikoimalla kummallisia kieliä. USA on varsin homogeeninen vaikka väestöltään pienempi. Näin ei ole yllätys, että kaikki suuret käyttöjärjestelmät ja lähes kaikki palvelut ovat sieltä.
Samalla alkoi kehittyvien maiden nopea kehittyminen. Ensin innolla vietiin tuotantoa halpoihin maihin. Elintason noustessa myös markkinat kasvoivat ja nyt suurin kännykkäfirma on Aasiassa, joten osaaminenkin on sitten siirtynyt sinne.
Suomessa tyypillisesti saa olla vain yhtä mieltä asioista. Analyyttinen keskustelu on täysin kielletty. Poikkeaa esimerkiksi Briteistä.
Tämä tukee ns. norsunluutorni ilmiön syntyä. Johto menettää otteen tavalliseen kansaan tai asiakkaisiin, kun ympärille kertyy vain enemmän ja enemmän kehuvia ihmisiä. Ilmiö on tuttu johtamiseen perehtyneille. Diktaattorit usein sortuvat tähän.
Mitä tästä voi oppia.
Jos halutaan korkea elintaso pitää myös tuottaa semmoista josta maksetaan paljon ja se pitää tehdä tehokkaasti.
Kannattaa mieluummin olla pienempiä sektoreita jossa ollaan maailman huipulla. Helpompi hallita pienessä maassa ja riskit ovat pienemmät. Saksasta voi ottaa siinä mallia. Siellä on paljon kooltaan pienempiä firmoja jotka ovat maailman huippua.
Suomessa pitää opetella keskustelemaan. Pitää voida esittää avoimesti erilaisia näkemyksiä ja miettiä mikä niissä on hyvää ja huonoa. Sillä tavalla ei vain ajeta yhteen suuntaan vaan pystytään luovimaan muuttuvassa ympäristössä. Maailman on tällä hetkellä erittäin nopeassa muutoksessa ja siinä vain pitää olla aktiivisesti johtavassa asemassa eikä ajopuuna.
Minusta siemenet ongelmiin kylvettiin -90-luvun lopulla. Siihen asti operaattorit olivat innolla kehittämässä Nokian kanssa palveluita. Nokian puhelimet testattiin innokkailla Suomalaisilla ennen kuin pantiin ulos myyntiin.
Jostain syystä innokas yhteistyö hiipui operaattorien kanssa. Suomalaiset eivät ostaneet uusia kännyköitä.
Muutin 2003 Lontooseen töihin muutamaksi vuodeksi. Ja kappas siellä oli ihmisillä uusimmat Nokian mallit innokkaassa käytössä. Suomessa vain pitäydyttiin peruskapuloissa.
Sen sijaan että Suomessa olisi innolla oltu ostamassa ja kokeilemassa uusia malleja joka paikassa toitotettiin Nokian ylivoimaisuutta. Vielä puolisen vuotta sitten minä olin suuri syntinen kun uskalsin kriittisesti arvioida Nokian toimintaa.
Entä tabletti. Windows julkaisi juuri omansa. Mitä Suomi tarjoaa tabletin kehittäjälle. Nettiä selataan innolla ja kännykkäyhteydet ovat ajan tasalla. Wifi puoli on pahasti jälkeen jäänyt. Tärkeitä käyttöalueita ovat kirjat ja lehdet. E-kirja tilanne on onneton. Kustantajat jarruttavat kehitystä sen kun ehtivät. Lehti puolella on yksi hyvin toimiva sanomalehti, johonka satsataan ja kehitetään (Helsingin Sanomat). Jotain muita yritelmiä on, itsellä yksi on tilauksessa. Aikakausilehdissä vasta yksi yrittää aloitella. Tilanne englanninkielisessä maailmassa on ihan toinen. Amazonilla ovat E-kirjat todella suuri ja muutkin kirjanmyyjät ovat suuria e-kirjan myyjiä. Päivälehtiä löytyy. Aikakausilehtien valikoima on todella suuri. Itse olenkin siirtynyt käytännössä kokonaan näihin ulkomaisiin.
Nokialla ei ole tullut mitään ulos, eikä USA:sta katsoen Suomi tarjoa mitään kiinnostavaa, koska on vuosia jäljessä palvelujen osalta.
Miksi tämä näin on mennyt?
Väistämättä tulee mieleen, että Nokia oli liian suuri Suomeen. Täältä ei löytynyt enää potentiaalia kehittää maailman johtavia kännyköitä. Väestöä liian vähän.
Eurooppa on onnettoman hajanainen kaikkine itsepäisine kansallisvaltioineen omilla määräyksillä ja runsaalla valikoimalla kummallisia kieliä. USA on varsin homogeeninen vaikka väestöltään pienempi. Näin ei ole yllätys, että kaikki suuret käyttöjärjestelmät ja lähes kaikki palvelut ovat sieltä.
Samalla alkoi kehittyvien maiden nopea kehittyminen. Ensin innolla vietiin tuotantoa halpoihin maihin. Elintason noustessa myös markkinat kasvoivat ja nyt suurin kännykkäfirma on Aasiassa, joten osaaminenkin on sitten siirtynyt sinne.
Suomessa tyypillisesti saa olla vain yhtä mieltä asioista. Analyyttinen keskustelu on täysin kielletty. Poikkeaa esimerkiksi Briteistä.
Tämä tukee ns. norsunluutorni ilmiön syntyä. Johto menettää otteen tavalliseen kansaan tai asiakkaisiin, kun ympärille kertyy vain enemmän ja enemmän kehuvia ihmisiä. Ilmiö on tuttu johtamiseen perehtyneille. Diktaattorit usein sortuvat tähän.
Mitä tästä voi oppia.
Jos halutaan korkea elintaso pitää myös tuottaa semmoista josta maksetaan paljon ja se pitää tehdä tehokkaasti.
Kannattaa mieluummin olla pienempiä sektoreita jossa ollaan maailman huipulla. Helpompi hallita pienessä maassa ja riskit ovat pienemmät. Saksasta voi ottaa siinä mallia. Siellä on paljon kooltaan pienempiä firmoja jotka ovat maailman huippua.
Suomessa pitää opetella keskustelemaan. Pitää voida esittää avoimesti erilaisia näkemyksiä ja miettiä mikä niissä on hyvää ja huonoa. Sillä tavalla ei vain ajeta yhteen suuntaan vaan pystytään luovimaan muuttuvassa ympäristössä. Maailman on tällä hetkellä erittäin nopeassa muutoksessa ja siinä vain pitää olla aktiivisesti johtavassa asemassa eikä ajopuuna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)